Oikealla asialla - Elämää ei annettu hukattavaksi

Fantastinen aika on ohi

 

Muistan vielä hyvin elävästi, kun Jyrki Katainen kiersi maakunnissa Kokoomuksen aluepoliittisena sihteerinä. Raumallakin hän kävi vuosituhannen taitteessa keskusteluttamassa kenttäväkeä, ja muistan ajatelleeni että tuossapa on loistava nuori mies: kuuntelee tarkasti ja puhuu fiksusti ja ymmärrettävästi asioista. Niinpä en ollut lainkaan yllättynyt, kun hänet nostettiin jo muutaman vuoden sisällä puoluejohtajaksi vanhempien valtiomiesten pettymykseksi.

 

Vuodet osoittivat että juuri tällainen kuunteleva imago oli Kokoomukselle menestysresepti. Vaaleja voitettiin yksi toisensa jälkeen, kunnes 2011 eduskuntavaalien tuloksena tuli eteen tilanne, jossa enemmistöhallitus piti muodostaa keskenään eri arvopohjaisten puolueiden kesken. Se, mikä omien keskuudessa oli osoittautunut menestykseksi, muodostui Kataiselle vähitellen rasitteeksi ja puolueelle ongelmaksi, koska kuuntelemalla ja diskuteeraamalla on vaikea saattaa päätökseen suuria asiakokonaisuuksia. Hallituksesta puuttui jopa ymmärrystä siitä, missä järjestyksessä asiat tulee tehdä.

 

Vaikka soten ja kuntarakenneuudistuksen työläyttä ei voi yksin Kataisen puutteeksi lukea, teki hän keväällä nopeasti päätöksen vetäytyä Kokoomuksen johdosta antaen näin puolueelle tilaisuuden valita ”uudet kasvot” johtoon. Kuviteltiin, että kasvoja vaihtamalla saataisiin uusia voimia tulevien eduskuntavaalien voittamiseen, mutta kuten on huomattu, tie ei olekaan kansansuosiolla siloteltu. Kokoomuksen kannatus on nopeasti romahtanut pohjalukemiin ja vuoden 1972 tasolle – jolloin Kekkosen päätöksellä järjestettiin ylimääräiset eduskuntavaalit.

 

Julkisuudessa on paljon spekuloitu Alexander Stubbin persoonalla, mutta lähden tarkastelemaan Kokoomuksen alamäkeä kokonaan toisenlaisesta näkökulmasta: nimittäin siitä, että puoluetta riivaa vääränlainen voitontahtoisuus ja että päätelmiä tehdään tätä nykyä liian Helsinki-keskeisestä näkökulmasta. (Yleensähän Keskustapuolueen kentältä kuuluu puoluejohdolle tällaista kritiikkiä. )

 

Satakunnassa Kokoomuksen piirin syyskokoukselle esitetään vaaliliittoa Vihreiden kanssa. Teknistä vaaliliittoa on perusteltu erityisesti sillä, että säilyttääkseen kaksi edustajanpaikkaansa Satakunnassa Kokoomus tarvitsee vaaliliiton jonkin pienpuolueen kanssa. Vaalimatemaattisesti tarkasteltuna tämä pitääkin aikaisempien vaalitulosten valossa paikkansa, sillä kun piirin kansanedustajanpaikkojen määrä putoaa kevään eduskuntavaaleissa yhdeksästä kahdeksaan, Kokoomus tarvitsee kaksi paikkaansa säilyttääkseen noin 4000 ääntä enemmän kuin 2011 eduskuntavaaleissa. Tämä ei tule nykyisten kannatuslukemien valossa kuitenkaan toteutumaan – ei edes siinä tapauksessa, että Kokoomus solmisi lehdistön epäpyhäksi kutsuman ”allianssin” Vihreiden kanssa.

 

Kentällä kuhistaan – ja aiheesta. Tekniseksi väitetty vaaliliitto saattaa sellaiselta ehkä helsinkiläisestä näkökulmasta näyttääkin, kun pääkaupunkiseudun porvaria ja vihreää ei välttämättä erota toisistaan ainakaan koulutukseltaan ja taustoiltaan. Ydinvoimaloiden Satakunnassa, jossa teollisuuden osuus on elinkeinorakenteesta edelleenkin huomattavan vahva, ei katsota hyvällä liittoutumista Vihreiden kanssa. Moni kokenut teollisuusmies ja yrittäjä on jo ilman vaaliliittoakin ehtinyt kääntää selkänsä Kokoomukselle pettyneenä hallituksen ratkaisuihin. Uutinen vaaliliitosta tuntuu vain vahvistavan sitä viestiä mitä on ehditty jo epäillä ja pelätä: puoluejohdolta puuttuu nöyryyttä ja taitoa kuunnella kentältä tulevia viestejä. Sanojensa todistamiseksi olisi puoluesihteeri Arvella nyt tuhannen taalan tilaisuus Satakunnassa.  Päätös vaaliliitosta sinetöidään – tai haudataan – vasta ensi keskiviikon piirikokouksessa, jonne Arve saapuu poliittisen tilannekatsauksen pitäjäksi.

Omassa maailmankuvassani äänestäjälle kuuluu kuluttajansuoja samoin kuin kansanedustajaksi aikovalle ihmisarvo. Norsujen lempinen yläkerrassa ei kuulosta hyvältä siinä vaiheessa, kun katto alkaa pudota niskaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvä analyysi ja avoimin silmin tehty.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

"Julkisuudessa on paljon spekuloitu Alexander Stubbin persoonalla, mutta lähden tarkastelemaan Kokoomuksen alamäkeä kokonaan toisenlaisesta näkökulmasta: nimittäin siitä, että puoluetta riivaa vääränlainen voitontahtoisuus ja että päätelmiä tehdään tätä nykyä liian Helsinki-keskeisestä näkökulmasta. (Yleensähän Keskustapuolueen kentältä kuuluu puoluejohdolle tällaista kritiikkiä. )"
Ymmärsinkö nyt oikein, että näkemyksesi tueksi riittää vain se, että Satakunnassa mahdollisesti tehdään vaaliliitto Vihreiden kansaa?

Kyllä ne syyt lienee pääosin kuitenkin siinä, että ihailemasi Katainen heitti hanskat naulaan ja osoitti esimerkillään, että vain oma etu on se mikä kantaa. Nythän hänellä olisi ollut tuhannen taalan paikka näyttää todeksi menestystarina jota taidokkaasti hänen osaltaan kuvasit. On hyvä osata kuunnella ja puhua asioista järkevästi, mutta vasta se, että saa puhumansa asiat toimeenpannuksi todistaa sen todellisen osaamisen. Stubbin kohdalla näyttää riittäneen jo huomattavasti lyhyempi aikaa osoittamaan sen, ettei pelkillä puheilla saada asioita hoidetuksi ja hyvä niin.

Käyttäjän anusallinen kuva
Anu Maria Sallinen

Kalle, menestysreseptin tunnistaminen ei ole sama asia kuin ihailu, vaan Kataista kuten muitakin ministereitä (nykyisiä ja entisiä) kuuluu arvioida aikaansaannosten mukaan. Se, että päätöksiä ei olla saatu aikaan, jakautuu useamman puolueen vastuulle ja on ollut pettymys muillekin. Sen takia tietynlainen korjausliike ja aatteellisuuden paluu olisi Kokoomuksessakin nyt paikallaan.

Toimituksen poiminnat